In English

Tapahtumakalenteri

<<  
  >>
  Ma Ti Ke To Pe La Su
14
 
1
 
2
 
3
 
4
 
5
 
6
 
15
7
 
8
 
9
 
10
 
11
 
12
 
13
 
16
14
 
15
 
16
 
17
 
18
 
19
 
20
 
17
21
 
22
 
23
 
24
 
25
 
26
 
27
 
18
28
 
29
 
30
 
 
 
 
 

SaLUT - Saimaan korkeakoululiikunta

3. Luku: Ylioppilaskunnan tilat ja sihteeristö

Ylioppilaskunnan tilat ja sihteeristö

LTKY:llä ei ollut ensimmäisenä lukuvuonna omia toimitiloja. Kaupungin keskustasta löytyi ravintolasaleja, joissa voitiin kokoontua vapaamuotoisesti ja keskustella, virallisempia tilaisuuksia ja kokouksia varten voitiin käyttää LTKK:n vuokraamia tiloja. Ensimmäinen postilaatikkotoimisto oli Koulukatu 14:ssä.

Opiskelija-asuntola Parkin valmistuttua syksyllä 1970 LTKY sai vahtimestarin toimistosta osan omaan käyttöönsä tavaroiden ja asiakirjojen säilyttämistä varten. Aluksi Korpraalikatu 1:n tilan käytössä oli ongelmana avaimen puute. Keväällä 1973 saatiin Huhtiniemeen järjestettyä tilat paperimyymälälle - tästä alkoi LTKY:n varsinainen yritystoiminta.

LTKY:n sihteeristön alkuna voisi pitää harjoittelusihteereitä, jollainen ensimmäisen kerran valittiin jo vuonna 1969. Ylioppilaskunta valitsi keskuudestaan henkilön jonka tehtävä oli selvittää mahdollisia harjoittelupaikkoja. Tuolloin opintoihin kuului kahdeksan kuukautta pakollista harjoittelua, ja uuden korkeakoulun harjoittelukäytäntöä ei tunnettu. Ensimmäiset kolme harjoittelusihteeriä olivat Iikka Ahonen (1969-1970), Kari Partanen (1970-1971) ja Eero Mäntylä (1971-1972). LTKK korvasi harjoittelusihteereille osan tehtäviin kuluneesta ajasta maksamalla heille tuntiassistentin palkkaa.

Ensimmäisinä vuosina harjoittelupaikkoja tekniikan ylioppilaille löytyi jopa yli tarpeen. Ensimmäisen lukuvuoden aikana harjoittelijoita LTKK:sta lähti muun muassa Kaukaalle, Enso-Gutzeitille, Joutseno-Pulpille ja Ovakolle. Osa opiskelijoista kansainvälistyi jo ensimmäisen lukuvuoden aikana: harjoittelijoita lähti myös Ruotsiin, Länsi-Saksaan ja Englantiin.

 

Ensimmäinen toimisto

LTKK:n ensimmäisessä rakennusvaiheessa oli varattu tilat myös ylioppilaskunnalle. LTKY sai syksyllä 1975 käyttöönsä tilat paperimyymälälle, monistamolle ja toimistolle. Lisäksi hallitus sai käyttöönsä kokoushuoneiston. Lisäksi korkeakoulun läheisyydestä saatiin tiloja vapaa-ajan viettoa ja harrastuksia varten. LTKY:n tilat sijaitsivat päärakennuksen toisessa kerroksessa keskeisellä paikalla.

LTKK:lta saatuihin tiloihin palkattiin LTKY:n ensimmäinen pääsihteeri, tekn. yo Kari Rastas vuonna 1975. Palkattu toimistosihteeri LTKY:llä oli ollut jo Huhtiniemessä vuodesta 1972 alkaen. Ensimmäinen sihteeri oli Ulla Hahle, jonka tehtäviin kuului lähinnä opintomonisteiden kopiointi. Hän oli LTKY:n palveluksessa kaksi vuotta. Skinnarilaan LTKY:n mukana siirtyi toimistosihteeri Eeva Könönen, joka sai uuteen toimistoon seurakseen pääsihteerin lisäksi toisen toimistosihteerin, Riitta Koposen.

Pitkään LTKY:n toimistossa työskenteli vain pääsihteeri ja toimistosihteeri. Pääsihteerit olivat omasta jäsenkunnasta rekrytoituja. Toimistosihteeriksi vakiintui vuodesta 1976 lähtien Terttu Hänninen, joka oli ylioppilaskunnan palveluksessa aina vuoden 1985 loppuun saakka. Kari Rastaan jälkeen pääsihteereinä olivat Olli Nuuttila (1976), Kimmo Koivisto (1977-1978), Bror Åberg (1978-1980), Hannu Siitonen (1980-1982) ja Jukka Laaksovirta (1983-1984). Vuonna 1982 sihteeristöä laajennettiin korkeakoulupoliittisella sihteerilla. Jukka Auramo sai kunnian olla tämän viran ensimmäinen haltija.

LTKY:n toimistossa kävi lukukausien aikana kova vilske. Ylioppilaat kävivät toimistossa kopioimassa prujuja ja aikaisempien tenttien kysymyksiä. Hallituksen ja edustajiston jäsenet keskustelivat ja kuullostelivat muiden kantoja päätettäviksi tulevista asioista. Omaa tilaa hyödynnettiin tehokkaasti.

 

Skinnarilan hovi

Kun Skinnarilan alue luovutettiin LTKK:lle, korkeakoulu sai alueen mukana Skinnarilan hovin, eli niin sanotun Toivo Kuulan huvilan. Kansallisromanttiseen tyyliin rakennettu hirsirunkoinen huvila oli vuodelta 1902, ja sen oli rakennuttanut pietarilainen kulta- ja hopeaseppä Pekka Silventoinen. Rakennuksella on merkittävä musiikkihistoriallinen menneisyys erityisesti Silventoisen tyttären miehen, Toivo Kuulan kautta. Huvilassa on aikaansa viettänyt monet muut säveltäjät, muun muassa Yrjö Kilpinen.

Vuonna 1974 LTKY esitti rakennushallitukselle, että huvila kunnostettaisiin ylioppilaskunnan käyttöä varten. Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun rakennusasiain neuvottelukunnan annettua LTKY:lle myönteisen lausunnon, päästiin peruskorjauksen suunnitteluun vuonna 1976. Huvila kunnostettiin vuosisadan alun asuun kuitenkin kokous- ja koulutustarpeet huomioiden. Peruskorjauksen suunnitteli arkkitehti Seppo Skinnari. Suunnitteluvaiheessa LTKY sai taloudellista apua Suomen kulttuurirahstolta.

LTKK:lle luovutetulla alueella oli kaksi huvilaa. Skinnarilan hovin lisäksi paikalla sijaitsi myös niin sanottu Kilpisen huvila (säveltajä Yrjö Kilpisen mukaan), joka 1970-luvun puoliväliin mennessä oli ehtinyt rapistua niin huonoon kuntoon, että sen peruskorjaus olisi tullut huomattavan kalliiksi. Niinpä Kilpisen huvila purettiin. Koska vanhoihin ja uudempiinkin kulttuuriarvoja sisältäviin rakennuksiin liittyy monia intohimoja, kulttuuritehtävään ryhtyneet Lappeenrannan teekkarit saivat osansa purkamispäätöksestä. Vaikka aika ja välinpitämättömyys ennen teekkareita oli hoitanut tehtävänsä, LTKY puolustautui varovasti:
"Valmistuttuaan ns. Kuulan huvila tulee asettamaan haasteen niin korkeakoululle kuin ylioppilaskunnalle, jotta kykenemme osoittamaan, että teekkaritkin osaavat luoda ja vaalia kulttuuria, vaikka jotkut sitä epäilevätkin. Me jo omalta osaltamme tulemme olemaan osa karjalaista opiskelijaperinnettä."

Skinnarilan hovin peruskorjaus valmistui Kymen ja Mikkelin läänin piirirakennustoimiston valvomana vuonna 1979. Juhlalliset avajaiset pidettiin 22. elokuuta. Avajaisissa kuultiin runsaasti Toivo Kuulan sävellyksiä, joita esitti muun muassa taiteilija Sinikka Kuula-Marttinen. Tilat käyttöön vihki maaherra Erkki Huurtamo.

Valmistuttuaan Skinnarilan hovi on ollut lähinnä kurssi- ja koulutuskäytössä. Rakennuksen omistaa LTKK ja se on LTKY:llä vuokralla. LTKY järjesti hovissa osan omista kymmenvuotisjuhlallisuuksistaan vuonna 1979. Huvilassa on toiminut myös kesäkahvila. Myös LTKY:n killat ja kerhot ovat käyttäneet Hovia tilaisuuksiensa järjestämiseen. Lappeenrannan Teekkarilaulajien perustava kokous pidettiin Skinnarilan hovissa.

 

LOAS:n vuokralaisena

Tilavamman toimiston LTKY sai vuonna 1985, kun Skinnarilankatu 28 valmistui LOAS:lle lähelle korkeakoulua. Asuinrakennuksen ensimmäisen kerroksen päädystä varattiin LTKY:n toimitilat. Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Ilkka Mäkinen totesi vajaan vuoden käytön jälkeen, että
"uudet tilat ovat osoittautuneet varsin toimiviksi ja kooltaan riittäviksi."

                                           

                Myös Isto Hiltunen oli LTKY:n jäsen. Kuvassa kahvilayrittäjä Kemppainen.

Kahdelle tai kolmelle sihteerille ja hallituksen kokouksille Skinnarilankatu 28:n toimisto olikin sopiva. Mutta kun sihteeristön määrä kasvoi LTKY:n jäsenmäärän kasvaessa ja toiminnan laajentuessa, tilat kävivät liian pieniksi. Erityisesti 1990-luvun alussa perustettiin uusia sihteerinvirkoja laajentunutta tehtäväkenttää hoitamaan. Oman ylioppilastalon suunnittelu aloitettiinkin jo 1980-luvun lopulla.

LTKY:lle palkattuja uusia sihteereitä olivat tiedotus- (1986), kulttuuri- (1989) ja sosiaalisihteerit (1990). Lisäksi vuonna 1989 nimitettiin jälleen korkeakoulupoliittinen sihteeri. Vuonna 1990 toimistossa työskenteli siis jo kuusi sihteeriä ja teekkarilehti Aalefin päätoimittaja. Lisäksi tiloja käytti kaksi projektisihteeriä. Tosin ainoastaan pää- ja toimistosihteeri olivat työajaltaan kokopäiväisiä toimiston käyttäjiä.
Pääsihteereinä Skinnarilankatu 28:ssa toimivat Jaakko Kilpeläinen (1985-1986), Jarkko Pallasaho (1987-1988), Pekka Jalava (1989), Vesa-Matti Riihioja (1990-1991) ja Marko Kinnunen (1992-1993). Vuonna 1986 toimistosihteeriksi palkattiin Elise Henriksson eronneen Terttu Hännisen tilalle. Hänninen siirtyi ylioppilaskunnan omistaman Aalef Oy:n palvelukseen. Henriksson oli LTKY:n palveluksessa vielä vuonna 1999.

 

Ylioppilastalo

LTKK:n aluesuunnittelussa vuonna 1988 ylioppilastalolle varattiin paikka LTKK:n tilojen ja LOAS:n opiskelija-asuntoloiden väliin. Seuraavana vuonna 1989 ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jari Mielonen linjasi tulevaa toimintaa seuraavasti:
"Lisääntyvä jäsenistö kaipaa ylioppilaskunnan, kiltojen ja kerhojen toimestä yhä enemmän panostusta vapaa-ajan aktiviteetteihin ja oikean tyyppisen teekkarikulttuurin elvyttämiseksi. Kaiken toiminnan perustana on resurssit. Talouden ja hallinnon kehittäminen sekä ylioppilastaloprojektin eteneminen ovat ylioppilaskunnan toiminnalle ensi arvoisen tärkeitä. Ja ennen kaikkea tarvitaan yhä enemmän henkilöitä toimintojen pyörittämiseksi."

Vuonna 1990 ylioppilaskunta nimesi kaksi projektisihteeriä valmistelemaan ylioppilastaloprojektia. Toukokuussa 1990 edustajisto antoi luvan kiinteistöosakeyhtiö Lappeenrannan Ylioppilastalo Oy:n perustamiseen. Ylioppilastalosta suunniteltiin teknologiamiljöön solmukohtaa. Keskeiseksi toiminta-ajatukseksi tulevalle talolle määriteltiin koko Skinnarilan teknologiayhteisön hyvinvoinnin edistäminen turvaamalla ja tarjoamalla korkeatasoisia palveluita.

Loppuvuodesta 1990 alkanut Suomen historian rauhan ajan syvin taloudellinen taantuma ei voinut olla vaikuttamatta Ylioppilastalovalmisteluihin. Rakennusprojektia jouduttiin pienentämään potentiaalisten yhteistyökumppaneiden vähennyttyä ja ylioppilaskunnan omankin heikentyneen talouden vuoksi. Lappeenrannan Ylioppilastalo Oy:n perustava kokous pidettiin kesällä 1990.

Ylioppilastalohankkeelle saatiin tarpeellista näkyvyyttä Etelä-Karjalan kevätmessuilla huhtikuussa 1991. Tuolloisten rakennussuunnitelmien mukainen Ylioppilastalon pienoismalli herätti messuvieraissa runsassti huomiota. Silti yhteistyökumppaneita ei projektiin tahtonut löytyä, mutta hanketta vietiin kuitenkin eteenpäin ylioppilaskunnan ja kiltojen voimin.

                                            

                                                  LTKY:n toimisto.

Vuonna 1992 hanke ei juurikaan edistynyt. Kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa sovittu ja sen osittain rahoittama koerakentamisprojekti jouduttiin keskeyttämään toistaiseksi, koska rakentamispäätöstä ei voitu tehdä. Loppuvuodesta 1992 usko tulevaisuuteen alkoi palata, kuten toimitusjohtaja Pekka Jalava totesi:
"Vuoden lopussa orastanut rahamarkkinoiden rauhoittuminen mahdollisti vuokrasopimuksen allekirjoittamisen valtion kanssa marraskuussa ja loi edellytykset rakentamispäätöksen tekemiselle. Varsinaiseen rakentamiseen ei kuluneen toimintavuoden aikana kuitenkaan päästy, koska yhtiön rakennuslainojen takausten käsittely oli odotettua hitaanpaa Lappeenrannan kaupunginvaltuustossa."
Rakennuspäätös voitiin tehdä maaliskuussa 1993 Lappeenrannan kaupunginvaltuuston vahvistettua rakennuslainalle omavelkaisen kaupungintakauksen. Vuokrasopimus valtion kanssa oli tärkeä, sillä LTKK sijoitti Ylioppilastaloon opetustiloja sekä lähes kaikki opiskelijapalvelunsa. LTKK:sta tulikin Ylioppilastalon suurin vuokralainen.
Vuonna 1991 valmistui kolmas suunnitelma Lappeenrannan tulevasta Ylioppilastalosta. Tämän "Rajojen rikkoja" suunnitelman mukaan ylioppilastalosta tuli tiedeyhteisön jatke, joka palvelee korkeakouluyhteisöä toimien kuitenkin opiskelijoiden ehdolla.

Ylioppilastalon rakentaminenkaan ei sujunut ongelmitta. Työmaa jäi tasaisesti suunnitellusta jälkeen ja lopulta joulukuussa 1993 oltiin kuusi viikkoa aikataulusta jäljessä. Urakoitsijan kanssa laadittiin uusi yleisaikataulu, mutta siitä ei ollut apua, koska pääurakoitsija joutui maaliskuussa 1994 selvitystilaan. Lappeenrannan Ylioppilastalo Oy otti kuitenkin työmaan haltuunsa ja takaajapankin kanssa sovittiin rakentamisen loppuunsaattamisesta. Sisätilat valmistuivat käyttöön toukokuussa ja ulkotyöt saatettiin loppuun kesällä 1994. Vuokralaiset saivat toimistotilansa käyttöön toukokuussa 1994. 

                                           

             Ylioppilastalon viimeistelyn dramaattiset loppuvaiheet: urakoitsija teki konkurssin.

Ylioppilastalon juhlallisia avajaisia voitiin viettää lokakuussa 1994. Uuden rakennuksen vihki käyttöön tasavallan presidentti Martti Ahtisaari 4. lokakuuta kello 15.45.
"Jotkut ovat sanoneet, että talo muistuttaa ruotsinlaivaa, ja laivathan kastetaan kuohuviinillä. Presidentin katkaistua nauhan pullo vapautui, liukui muovista kolonniputkea suureen puhelinkopista muotoiltuun teekkarilakkiin. Lakin pohjalla oli kivi, johon pullo valtavalla pamauksella särkyi."

                                          

                                         Uusi ja vanha toimistosihteeri.

Ylioppilastalon suunnitteli ArkkitehtiStudio Vuorinen. "Rajojen rikkoja" ylioppilastalo on myös arkkitehtoonisesti - perinteistä suorakulmiorakentamista on rikottu kaltevilla linjoilla kaikissa julkisivuissa. Talossa on samoja aiheita kuin teknologiarakentamisessa Otaniemessä 1990-luvulla. Esimerkiksi Ylioppilastalon toimistosiiven teräsrakenteinen takajulkisivu on samankaltainen Ekono Oy:n OTA IV:n takajulkisivu kanssa. Kaltevien linjojen korostaminen erottaa kuitenkin Ylioppilastalon Otaniemen rakentamisesta.

Uusissa liki 180 neliön toimistotiloissa ensimmäisenä pääsihteerinä toimi Timo Ruohomäki (1994-1995). Virikkeisestä työskentelytilasta pääsihteerinä ovat saaneet nauttia myös Sari Mähönen (1995), Kirsi Rötsä (1995-1997) ja aikaisemmin talon suunnitteluun projektisihteerinä osallistunut Mika Alitalo (1998-1999).

                                                 

                                Perinteiset miestenpäivät YO-talon kellarissa.
                         Ohjelmassa autoradan lisäksi mm. piirrettyjä, sarjakuvia,
                           filmejä sekä hammastahnatuubin puristamista keskeltä.

Osa-aikaiset sihteerit

LTKY:n tiedottamisesta vastasi Risto Palanterä ensimmäisenä tiedotussihteerinä vuonna 1986. Hän sai seuraajat vuosiksi 1988-1993. Parin vuoden tauon jälkeen tiedotussihteerin toimi täytettiin uudelleen. Vuonna 1996 tehtävää hoitivat Petri Ollila ja Otto Myyrä.

Kulttuurisihteeri vastasi ylioppilaskunnan kulttuuririennoista ja vapaa-ajan tempauksista vuosina 1989-1991. Samat tehtävät on vuodesta 1992 lähtien hoitanut vapaa-aikasihteeri. Vuodeksi 1998 sosiaalisihteerin nimikettä muutettiin paremmin tehtäväkuvaa vastaavaksi, sosiaalipoliittiseksi sihteeriksi. Vuonna 1998 tätä osa-aluetta LTKY:ssä sihteerinä hoiti Pirita Niemi. LTKK:ssa vaihto-oppilaina opiskelevien asioita hoitamaan on valittu vuodesta 1997 lähtien kansainvälisten asioiden sihteeri. Kv-sihteerin palkan on maksanut LTKK. Vuonna 1997 kansainvälisten asioiden sihteerinä oli Outi-Leena Virtanen.

Ylioppilaskunnan julkaisujen markkinoijaksi ja tunnetuksi tekijäksi palkattiin vuonna 1997 ensimmäinen markkinointisihteeri. Tehtävää hoiti ensimmäisenä Kimmo Suojapelto.

Lähde: "Mitä teekkarit eilen..." Lappeenrannanteknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta 1969-1999