In English

Tapahtumakalenteri

<<  
  >>
  Ma Ti Ke To Pe La Su
14
 
1
 
2
 
3
 
4
 
5
 
6
 
15
7
 
8
 
9
 
10
 
11
 
12
 
13
 
16
14
 
15
 
16
 
17
 
18
 
19
 
20
 
17
21
 
22
 
23
 
24
 
25
 
26
 
27
 
18
28
 
29
 
30
 
 
 
 
 

SaLUT - Saimaan korkeakoululiikunta

1. Luku: Organisaation kehittyminen

Opintotukilautakuntaan kolme ylioppilaskunnan jäsentä

LTKK:n opintotukilautakunnan perustaminen oli alkusysäyksenä ylioppilaskunnan perustamiselle. Kun lautakuntaa perustettiin, havaittiin, että siihen tulee kuulua kolme ylioppilaskunnan nimeämää jäsentä."Minkä ylioppilaskunnan?" kysyivät tekniikan ylioppilaat. Sellainen olisi siis ensin perustettava.

Ylioppilaskunta on lain velvoittama osa yliopistolaitosta. Kussakin yliopistossa tulee olla kaikkien perustutkintoa opiskelevien muodostama ylioppilaskunta. Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntaan kuuluivat lukuvuonna 1969/70 siis kaikki opintonsa aloittaneet 39 tekniikan ylioppilasta. LTKK:n toiminnan aloittamisesta ja väliaikaisesta hallinnosta annetun asetuksen mukaan ylioppilaskunnan perustavan kokouksen kutsuisi koolle LTKK:n rehtori.

Ensimmäisen kerran ylioppilaskunta kokoontui virallisesti syyskuun 25. päivä 1969 kello 18.15 Satamapaviljongin luentosalissa. Likimäärin kaikki tekniikan ylioppilaista olivat paikalla. Kokouksesta ilmoitti rehtori Immonen sitä edeltäneen luennon alussa - siis puolitoista tuntia ennen kokouksen alkua.Myöhemmin tämä kokoonkutsumistapa herätti närkästystä, etenkin helsinkiläisten ylioppilaspoliitikkojen keskuudessa. Ensimmäisessä ylioppilaskunnan kokouksessa puheenjohtajana oli LTKK:n rehtori Viljo Immonen ja sihteerinä va. korkeakoulusihteeri Arto Oikkonen.

Ensimmäisessä kokouksessa asetettiin kymmenmiehinen ylioppilaskunnan sääntötoimikunta - väliaikainen edustajisto, joka otti Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TKY) säännöt työnsä pohjaksi. Ylioppilaslehden mukaan
kokouksessa puheenjohtajana toiminut rehtori Viljo Immonen pyrki nimittämään mieleisensä hallituksen ylioppilaskunnalle. Hän ehdotti hallituksen puheenjohtajan ja jäsenet ja oli jo nuijimassa päätöstä pöytään. Kokouksen toimesta tämä kuitenkin estettiin ja nimitettiin väliaikainen toimikunta valmistelemaan sääntöjä.
Immosen allekirjoittamassa kokouksen pöytäkirjassa puhutaan ainoastaan vilkkaasta keskustelusta. Toimikunnan jäseniksi valittiin Lauri Suominen (talousinsinööriopintosuunta), Iikka Ahonen (koneenrakennuksen opintosuunta), Kyllikki Koivusaari (ti), Erkki Räsänen (kr), Heikki Hornborg (kr), Jarmo Sillanpää (ti), Pasi Hasu (voimatekniikan opintosuunta), Lasse Koskelainen (vt), Kauno Häkkinen (ti) ja Eero Laitinen (kr).

Kiireellisenä asiana ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin LTKK:hon perustettavaa opintotukilautakuntaa. Taatakseen kaikille yhteiskuntaluokille tasaveroiset taloudelliset mahdollisuudet opiskeluun oli eduskunta päättänyt ensimmäisen kerran lisätä vuoden 1969 budjettiin määrärahan opintotukea varten. Aluksi opintotukena annettiin korkotuettua lainaa tietyin varallisuusehdoin. Tuen saamiseksi oli oltava todistus oppilaitoksen opintotukilautakunnalta, joten sellaisen perustaminen oli opiskelijoiden kannalta erittäin kiireellinen asia. LTKK:ssa opiskelevat ovat siis koko koulun olemassaolon ajan voineet tarvittaessa, ja tuelle asetetut ehdot täyttäessään, nostaa opintolainaa.

Opintotukeen liittyvien asioiden selvittämistä varten perustettiin oma ryhmä, Opintotuki asiaa valmisteleva lautakunta. Lautakunnan tehtäväksi määriteltiin asian valmistelu siihen saakka, kunnes LTKK:n varsinainen opintotukilautakunta saataisiin säädösten mukaisesti perustettua. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin tekniikan lisensiaatti Anders Diehl ja jäseniksi myös väliaikaiseen edustajistoon kuuluvat Kyllikki Koivusaari, Jarmo Sillanpää, Iikka Ahonen ja Lauri Suominen.

Molempien ensimmäisessä kokouksessa valittujen työryhmien, edustajiston ja opintotukiasiaa valmistelevan lautakunnan, työ sujui ripeästi ja tuloksia esiteltiin yleisessä kokouksessa lokakuun ensimmäisenä päivänä. Tämä kokous oli ensimmäinen, joka pidettiin omin voimin: puheenjohtajana oli Lauri Suominen ja sihteerinä Kyllikki Koivusaari. Yleisen laillisuusperiaatteen mukaisesti korkeakoulun oli vetäydyttävä ylioppilaskunnan hallinnosta, koska ylioppilaskunnalla ei ollut voimassa olevia sääntöjä joiden perusteella LTKK:n henkilökunta tai muut ylioppilaskuntaan kuulumattomat olisivat toimintaan voineet ottaa osaa.

LTKK:n opintotukilautakuntaan äänestyksen jälkeen tulivat ylioppilaskunnan edustajiksi valituiksi Iikka Ahonen, Lauri Suominen ja Kyllikki Koivusaari.


Säännöt herättävät valtakunnallista huomiota


Väliaikainen edustajisto sai ylioppilaskunnan sääntöehdotuksen valmiiksi viidessä päivässä. Yleinen kokous 1. lokakuuta hyväksyi säännöt sillä varauksella, että puhtaaksikirjoitusvaiheessa saatetaan sanamuotoa muuttaa suomenkielen oikeinkirjoituksen mukaiseksi. Puhtaaksikirjoitusta valvomaan valittiin kolme henkilöä. Ensimmäinen sääntöehdotus oli melko samankaltainen kuin Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan säännöt.

LTKY:n tuleva asema korkeakouluun nähden ja ylioppilaskunnan säännöt herättivät laajempaakin kiinnostusta meneillään olleen yliopistojen hallinnonuudistuksen vuoksi. Vuonna 1968 tapahtui niin sanotun uusvasemmistolaisuuden läpimurto: syksyllä vallattiin Helsingissä Vanha ylioppilastalo. Talo liputettiin punaisin lipuin ja banderollit julistivat vallankumousta. Yliopistojen hallintoon vaadittiin mies ja ääni -periaatetta; tämä vaatimus sai kannatusta myös keskustapuolueessa. Merkittävimmän kannatajansa opiskelijoista yliopistojen johtajiksi nostava ajatus sai silloisesta opetusministeri ja puoluejohtaja Johannes Virolaisesta. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta otti mies ja ääni -periaatteen tavoitteekseen suuressa joukkokokouksessa Dipolissa helmikuussa 1969.

Vaikka teknisen alan opetus kuului tuolloin vielä kauppa- ja teollisuusministerin ja -ministeriön alaisuuteen, opetusministerin myötämielisyys yliopistojen hallinnonuudistukselle näkyi LTKK:lle suunnitellussa hallinnossa. Opiskelijat olisi otettava siihen mukaan. Jyväskylän yliopiston hallintojärjestelmämallin mukaisesti opiskelijoille päätettiin antaa kaksi paikkaa korkeakoulun hallituksessa ja osastokollegiossa.

Asetuksen mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön tuli vahvistaa LTKY:n säännöt. Siitä huolimatta, että säännöt olivat tehty pitkälti TKY:n sääntöjen mukaisesti, ministeriöstä esitettiin laajoja korjauksia LTKY:lle. Korjaukset perustuivat pääosin siihen, että asetuksessa LTKK:ssa ei oltu määrätty korkeakoulua ylioppilaskunnan valvojaksi toisin kuin asetuksessa Teknillisestä korkeakoulusta. Nämä valvontatehtävät siis lisättiin LTKY:n sääntöihin lukuna IX: Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tehtävät ylioppilaskunnan valvojana. Vuoden 1970 eduskuntavaalien lähestyessä oli poliittisesti mahdotonta määrätä valvonnasta asetuksella.

Valvontaa koskevissa pykälissä LTKY asetettiin jopa tiukempaan korkeakoulun valvontaan kuin sisarjärjestö TKY. Ylioppilaskunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta oli alistettava korkeakoulun hallituksen vahvistettavaksi ja LTKK:n rehtorilla oli valta kieltää ylioppilaskuntaa käsittelemästä asioita, jotka eivät sovellu ylioppilaskunnan tarkoituksiin. Lisäksi rehtorilla oli oikeus kumota LTKY:n yleisessä kokouksessa tekemä päätös ja korkeakoulun hallituksella oli oikeus puuttua ylioppilaskunnan hallituksen tekemiin päätöksiin.

Ylioppilaskunta käsitteli kauppa- ja teollisuusministeriön muutosehdotuksia jo viidennessä kokouksessaan 28. lokakuuta 1969. Säännöt muutoksineen päätettiin hyväksyä äänin 19-7. Sääntöjen ehdittyä kauppa- ja teollisuusministeriöön pidettiin ylioppilaskunnan varsinainen perustava kokous 31. lokakuuta 1969. Jo ennen valvontavallan luovuttamista LTKY oli valinnut omat edustajansa korkeakoulun hallintoon. Hallitukseen nimettiin Jarmo Sillanpää ja Lauri Suominen. Koneinsinööriosastokollegioon tulivat valituiksi Erkki Räsänen ja Kauno Häkkinen.

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) tuomitsi kannanotossaan 10. marraskuuta Kauppa- ja teollisuusministeriön tekemät muutosehdotukset ylioppilaskunnan ensimmäisiin sääntöihin:
Suomen ylioppilaskuntien liitto toteaa, että Kauppa- ja teollisuusministeriö on Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan sääntöjä vahvistaessaan menetellyt Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta annetun asetuksen vastaisesti. Sääntöihin nähden kuuluu ministeriölle yksinomaan laillisuus, ei tarkoituksenmukaisuusvalvonta.
SYL toteaa, että pyrkimys alistaa ylioppilaskunnan toiminta korkeakoulun valvontaan ja estää opiskelijoiden vapaa mielipiteenilmaisu ovat yksi osoitus siitä, että yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva korkeakoulujen sisäisen hallinnon uudistaminen on viipymättä toteutettava.
Lappeenrannassa valvontaan suhtauduttiin kuitenkin rauhallisemmin. Tekniikan ylioppilas Heikki Hornborgin mukaan:

me emme edes pitäneet mitään lakkokokouksia, koska aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kukaan ei niitä kannattanut. Noin pöytäkeskusteluissa asiaa tietysti vähän pohdimme, mutta olemme mielestämme saaneet korkeakoulumme hallinnossa sen verran sanan valtaa ettei ole aihetta napinaan.


Ensimmäiset johtohenkilöt


Perustavassa kokouksessa, jossa oli läsnä 20 jäsentä, valittiin ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi yksimielisesti tekniikan lisensiaatti Heikki Kalli ja varapuheenjohtajaksi DI Markku Nevalainen. Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi valittiin myös yksimielisesti tekniikan ylioppilas Lauri Suominen. Hallituksen varapuheenjohtajasta ja jäsenistä jouduttiin äänestämään: varapuheenjohtajaksi 14 äänellä valittiin Iikka Ahonen ja jäseniksi Jarmo Sillanpää (joka hallituksen järjestäytymiskokouksessa valittiin rahastonhoitajaksi) ja Kyllikki Koivusaari (sihteeri). Lehdistötiedotteessaan LTKY kertoi, että
Lis. Kalli puolittain pakotettiin tähän luottamustehtävään, joka on paljon suuritöisempi viraka kuin esim. Otaniemen vastaavan verstaan oppilaskunnan puheenjohtajan virka. Puheenjohtajamme tehtäviin nimittäin kuuluu johtaa puhetta yleisessä kokouksessa, joka on edustajiston puuttuessa varsinainen päättävä elin. Arvon lisensiaattimme on tiettävästi onnellisesti naimisissa ja kolmivuotiaan pojan isä. Opetustyönsä ohella hän tekee väitöskirjaansa neutronifysiikasta ja on muutenkin kova poika väittelemään. Lisäksi hän on tunnuksemme aalefin isä.
Dilp. ins. Nevalainen on vielä tätä kirjoitettaessa onnellisen tietämätön osakseen tulleesta kunniasta. Hänen varsinainen toimensa on Kaukaalla ja lisäksi hän opettaa deskistä verstaallamme.
Ylioppilaskunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinnan vahvisti LTKK:n hallitus Helsingissä pitämässään kokouksessa 19. marraskuuta 1969.

Ylioppilaskunnalle valittiin myös harjoittelusihteeri, jonka tehtäviin kuului yhteydenpito yrityksiin ja mahdollisten harjoittelupaikkojen selvittäminen. Ensimmäiseksi harjoittelusihteeriksi valittiin Iikka Ahonen. Vapaa-aikaa varten ylioppilaskuntaan perustettiin ohjelmatoimikunta. Ensimmäinen ohjelmatoimikunta valittiin marraskuun lopussa 1969 ja siihen jäseniksi valittiin Erkki Räsänen, Lasse Koskelainen, Lasse Frantsi ja Lassi Arminen.

Helmikuussa 1971 hallitusta vahvistettiin tiedotussihteerillä, jonka tehtäviin kuului sekä sisäinen että ulospäin tiedottaminen. Tiedotussihteeriksi valittiin Unto Vesterinen.

Sääntöjen kehitys

Täysin tyytyväisiä ensimmäisiin sääntöihinsä Lappeenrannan tekniikan ylioppilaat eivät olleet, vaikka Kauppa- ja teollisuusministeriön muutokset oli hyväksytty selvällä enemmistöllä. Sääntömuutoksia oli tarkoitus käsitellä jo kolme päivää niiden hyväksymisen jälkeen perustavassa kokouksessa. Ne siirrettiin kuitenkin seuraavaan kokoukseen. Sääntömuutokset aloitettiin rehtorin ja korkeakoulun määräysvallan vähittäisellä purkamisella.

Lukuvuoden 1969/70 aikana sääntöjä muutettiin kaksi kertaa. Ensimmäinen sääntömuutos sujui nopeasti, mutta sen jälkeen muutosesitysten käsittely Kauppa- ja teollisuusministeriössä venyi kuukausiksi ja vuodesta 1972 lähtien opetusministeriössä jopa vuosiksi. Keväällä 1972 toteutettiin hallinnonuudistus, jossa kaikki maassa tapahtuva opetus siirtyi opetusministerin ja -ministeriön hallintaan.

Pikku hiljaa LTKY itsenäistyi LTKK:sta. Vuonna 1971 rehtori enää ohjasi ja neuvoi aikaisemman valvonnan sijasta. Viimein 9.4.1976 Opetusministeriön vahvistamissa säännöissä LTKY itsenäistyi kokonaan omin voimin toimivaksi järjestöksi. LTKK:n valvontaan jäi enää ylioppilaskunnan jäsenmaksujen kantaminen.

LTKY:n itsenäistymiskehitys seurasi valtakunnallista kehitystä. 1970-luvun puoliväliin mennessä suurin osa ylioppilaskunnista sai edustajansa korkeakoulujensa hallintoon ja niiden asema opiskelijoiden etujärjestönä vakiintui. Paras tulos saavutettiin yhteistyöllä ja pienten askeleiden politiikalla. Jyrkkä kantojen määrittely tukehdutti kehityksen kokonaan: Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta sai edustajansa TKK:n hallintoon vasta vuonna 1987.


Yleisistä kokouksista edustajistoon


Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan ensimmäiset säännöt poikkesivat Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan säännöistä yhdessä merkittävässä kohdassa: LTKY:an ei perustettu edustajistoa, vaan hallituksen esitykset tuotiin yleisen kokouksen hyväksyttäviksi. LTKY:n myöhempää kehitystä tämä pykälä jarrutti. Yleinen kokous oli laillinen ja päätösvaltainen, jos kolmasosa jäsenistöstä oli paikalla. Jo toisena lukuvuonna 1971/72 oli hankaluuksia saada paikalle 43 tekniikan ylioppilasta. Lukuvuonna 1972/73 vaadittua 60 jäsenen kolmasosaa ei saatu kertaakaan koolle. Laillisia päätöksiä ei saatu tehtyä ja Opetusministeriössä tarkastettavana olleet uudet säännöt antoivat odottaa itseään.

Oman vaikeutensa toi korkeakoulun hallituksen kanta ylioppilaskunnan jäsenmäärästä. Sen mukaan kaikki kouluun hyväksytyt olivat LTKY:n jäseniä riippumatta siitä, aloittivatko he opintonsa tai ei. LTKY:n tulkinta pelkästään sisäänkirjoittautuneiden ja jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenyydestä kumottiin LTKK:n hallituksessa marraskuussa 1970.

Ensimmäisen edustajiston valintaan päästiin maaliskuussa 1973. Edustajistovaalit mahdollistaneet säännöt Opetusministeriö oli virallisesti vahvistanut viikkoa aikaisemmin. Vaaleihin panostettiin paljon, sillä vajaalukuisina pidetyissä yleisissä kokouksissa LTKY:n poliittinen tilanne oli hämärtynyt. Tilannetta kärjisti valtakunnallinen luentolakko 28. marraskuuta 1972 mies ja ääni -hallintoperiaatteen vauhdittamiseksi. Samaan aikaan myös LTKK oli opetusministeriöstä johdetussa poliittisessa pyörityksessä: koululle nimitettiin uusi rehtori entistä erottamatta!


Taistolaisten masinoima luentolakko epäonnistui pahasti. LTKY:n hallitus kieltäytyi osallistumasta lakkoon. Lappeenrannan Opiskelevat Sosialistit raportoivat tapahtumista seuraavasti:
Vastoin SYL:n ylioppilaskunnille antamaa kehoitusta osallistua opiskelijoiden demokraattisia oikeuksia ajavaan hallinnonuudistuslakkoon, päätti LTKY:n hallitus äänin 2-2 puheenjohtajan äänen ratkaistessa tuomita julkilausumassaan opiskelijoiden taistelun oikeuksiensa puolesta äärivasemmistolaiseksi toiminnaksi, ja kehoittaa jäseniään lakkorikkureiksi. Tätä päätöstä vastustivat hallituksen jäsenet Hilkka Piepponen ja Pekka Nurkkala.
Porvarien ja riippumattomien edustajana ensimmäiseen edustajistoon valittu ja maltillisen kannan ottaneen hallituksen puheenjohtaja Heikki Hornborg kuvasi keväällä 1973 LTKY:n lähihistoriaa seuraavasti:
Demokratia ja demokratisointi - aatteet, jotka ovat olleet vallalla opiskelijaelämässä ympäri maailmaa saaden ajoittain komouksellisiakin piirteitä, ovat ulottuneet Suomeenkin, tosin huomattavasti laimentuneina. Tällöin politiikka tunkeutui ylioppilaskuntiin katkaisten rauhallisen - tosin hyvin hitaan - kehityskulun. Juuri noihin aikoihin aloitti ylioppilaskuntamme toimintansa ja tuoreet tekniikan ylioppilaat joutuivat heti mukaan toimintaan, jossa yllytykset ja epäluulojen lietsomiset olivat tavanomaisia hyökkäyskeinoja. Onneksemme havaitsimme, että jos kumartaa vasemmalle niin kääntää samalla selkänsä oikealle, ja niinpä seisoimmekin omilla heiveröisillä jaloillamme selkä tiukasti suorana. Sitä paitsi Lappeenrannan teekkareilla oli maassamme prosentuaalisesti suurin edustus korkeakoulun hallintoelimissä, joten meillä ei ollut aihetta ryhtyä minkäänlaisiin mielenosoituksiin.
Hornborgin kanta sai ylioppilaskunnalta myös suoran kannatuksen: hän sai suurimman henkilökohtaisen äänimäärän edustajistovaaleissa.

Ensimmäisissä edustajistovaaleissa 12.-13.3.1972 äänestettiin todella vilkkaasti. äänestysprosentti nousi peräti 91,4 prosenttiin. Tieto uusien sääntöjen hyväksymisestä oli saatu epävirallisesti Opetusministeriöstä kahta viikkoa aikaisemmin, ja koko tämä aika käytettiin vaalikamppailuun. LTKY:n vuosikirja kuvaili historiallisia vaaleja seuraavin sanoin:

Illalla vietettiin sitten vaalivalvojaisia. Vaalihuoneiston tiivis ja kiireinen tunnelma välitettiin korkeakoululta lainatulla kuvanauhurilla suorana lähetyksenä (not in Color) sankalle teekkarijoukolle, joka oli hetkeksi jättänyt luvut ja saapunut seuraamaan tulosten julkaisua. ... Vaalivalvojaisten tulospalvelu pelasi täsmällisesti ja nopeasti minkä ansiosta voitiin televisioida myös eri vaaliliittojen kommentit vaalien tuloksesta, näissä haastatteluissa ilmeni se ilahduttava seikka, että jälleen kerran kaikki voittivat. Askarruttamaan jäi sen sijaan miksi vain porvari hymyili?

Vaaleissa porvarien vaaliliitto sai 15 jaossa olleista 30:stä paikasta. Sosialidemokraattien ja vasemmiston ääriryhmien yhteinen yleisdemokraattinen rintama sai 13, keskusta ja Elmer Häkkisen Empun epäpoliittinen vaaliliitto molemmat yhden paikan.

Oikeistoteekkareiden ja riippumattomien asema säilyi LTKY:ssä vahvana ensimmäisten vaalien jälkeenkin - sen kannatus vain kasvoi. Vuonna 1974 edustajisto oli kokonaan oikeistolainen, koska yleisdemokraattien vaalilistat myöhästyivät ehdokasasettelusta. Edustajiston myötä LTKY:ssä alkoi uusi tasaveroisempi aika suhteessa muihin ylioppilaskuntiin. Maalisvaalien 1973 voittaja asetti tulevat toimintalinjat seuraavasti:
Tarkoituksenamme on vahvistaa talouttamme, jotta toiminta lähtisi kunnolla pyörimään. Toiminta pyritään saamaan myös sellaiselle kannalle, ettei se ärsytä ulkopuolisia ja että hyvät suhteet korkeakouluun säilyisivät.
Nämä Heikki Hornborgin tavoitteet toteutuivatkin muutamien vuosien sisällä.

LTKY:kin otti vuonna 1975 tavoitteekseen mies ja ääni -periaatteen toteuttamisen korkeakoulun hallinnossa. Vuodeksi 1976 valitun hallituksen ohjelmassa todettiin, että
hallinnonuudistus on ylioppilaskunnan hallituksen mielestä toteutettava yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteen pohjalta kaikilla hallinnon tasoilla ja hallitus tulee omalta osaltaan toimimaan tämän päämäärän hyväksi ja tukemaan kaikkia tähän päämäärään pyrkiviä opiskelija- ja henkilökuntajärjestöjä hallinnonuudistuskysymyksessä.

Edustajistossa tehtiin tammikuussa 1976 ponsiesitys, jossa pyrittiin periaatteen toteuttamisen vauhdittamiseen pidättäytymällä kiintiöhallintoon osallistumisesta. Tämä esitys kumottiin kuitenkin selvästi. Hallituksen selvityksessä kiintiöhallintoon osallistumisesta korostettiin aikaisempaa myönteistä kehitystä: opiskelijoiden mielipiteet oli saatu hallinnossa kuuluviin ja niillä oli ollut vaikutusta päätöksiin. Vuoden 1978 jälkeen mies ja ääni -periaate ei ole enää noussut laajempaan keskusteluun LTKY:ssa.

Lähde: "Mitä teekkarit eilen... Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta 1969-1999