|
|
Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Hans Thimin puhe yliopiston avajaisissa |
6.9.2004
|
| |
Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta
Hallituksen puheenjohtaja Hans Thimin puhe
Lappeenrannan teknillisen yliopiston
lukuvuoden avajaisissa 6.9.2004
Kuka päättää yhteisistä asioista?
Herra rehtori, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat.
Olemme palanneet taas kesän jälkeen Skinnarilaan päämääränämme opiskelu sekä sivistyksemme laajentaminen. Yliopiston henkilökunnalla on tarjota meille parhaat mahdolliset eväät, jotta voisimme oppia ja kehittää itseämme. Uskon lukuvuoden olevan antoisa, mutta pinnan alla on myös ongelmia, joita ei tule unohtaa.
Vuosi 2004 on ollut hektistä aikaa ylioppilaskunnalle ja myös opiskelijoillemme. Harvemmin yhden lukukauden aikana opiskelijat lähtevät mukaan mielenilmaukseen, ei vain yhtä - vaan kaksi kertaa. Suomessa ei yleensä pyritä vaikuttamaan mielenilmauksien avulla, etenkään tekniikan ja kauppatieteiden opiskelijoiden keskuudessa. Jotain on siis oltava vakavasti vialla, kun tähän tilanteeseen olemme joutuneet.
Alati jatkuva keskustelu opintoaikojen rajauksesta tuntuu turhauttavalta. Rajaus olisi toki konkreettinen toimenpide kaikkien yhteisessä tavoitteessa lyhentää opintoaikoja. On kuitenkin kummallista, että yliopistomaailmaan pitää tuoda tämän kaltaisia pakottavia rajoja. Eikö opiskelijoihin luoteta riittävästi? Emmekö usko valmistumisaikojen lyhenevän, jos resurssit ja olosuhteet ovat riittävät? Opintotukea voi nauttia vain rajallisen ajan. Mikäli opiskelija on välillä töissä ja parantaa omaa osaamistaan, onko se niin paha asia? Itse pääministerimme kehotti suomalaisia hankkimaan lapsia. Eikö opintojen aikana ole suotavaa perustaa perhettä? Joskus opiskelijan on yksinkertaisesti parempi tehdä jotain muuta kuin opiskella, jotta opiskelumotivaatio säilyisi. Haluammeko lisätä keskeyttäneiden määrää aikarajoituksella, jotta jotkut mahdollisesti hieman nopeuttaisivat opiskelua ja jättäisivät muita elämän osa-alueita opintojen ulkopuolella paitsioon? Erikoista oli myös se, että meidän yliopistossamme, jossa valmistumisajat eivät ole ongelma, rajauksia kannatettiin. Huomioitavaa on, että valtaosa yliopistoista ja yliopistomaailmasta vastustaa rajauksia. Vain kolme yliopistoa Suomessa kannatti opintoaikojen rajoittamista.
Yhteinen konsensus tuleekin saavuttaa opiskelumahdollisuuksien turvaamiseksi. Opiskelijat ovat jääneet ilman indeksikorotuksia opintososiaalisiin etuihinsa yli kymmenen vuoden ajan. Siitä huolimatta opiskelijat valmistuvat entistä nopeammin. Mikäli tukien reaalinen alentuminen ei pakottaisi opiskelijoita työskentelemään alaa vastaamattomissa töissä, olisi opintojen suorittaminen todennäköiseseti entistäkin nopeampaa. Tiedän, etteivät opiskelijat käytännössä voi aloittaa lakkoilua. Luentolakot haittaisivat lähinnä opiskelijoita ja muualla nyky-yhteiskunnassa siihen suhtauduttaisiin lähinnä huvittuneina. Nykyisiä opiskelijoita tuskin edes saataisiin ryhtymään mihinkään omaa opiskelua haittaavaan toimintaan. Ja tämä juuri siksi, että opiskelijamme toki haluavat valmistua ajoissa. Haluaisiko kukaan elää alle 500 eurolla kuukaudessa, jos vaihtoehtona on valmistua ja luoda ura? Opintojen jälkeen myös rahallinen kompensaatio menetetystä vapaa-ajasta on huomattava, jos nykyisellä koulutuksella voimme olettaa opiskelijoidemme työllistyvän hyvin.
Suomessa nuoriso ja opiskelijat, erityisesti kaupan ja tekniikan alalla eivät ota riittävästi kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meistä läheskään kaikki eivät edes suorita kansalaisvelvollisuuttaan ja äänestä. Ei siis ole ihme, ettei meitä yleensä priorisoida kovinkaan korkealle, kun päätöksiä Arkadianmäellä tehdään. Kunnallisvaalien äänestysvilkkaus on ollut erittäin alhainen erityisesti nuorison keskuudessa ja toivonkin äänestyspaikan yliopistolla parantavat tätä asiaa ainakin Lappeenrannassa. Päättäviin asemiin on saatava myös nuoria, koska heillä on henkilökohtaista kokemusta nuorisoa koskevissa asioissa. Olisi myös toivottavaa, että yliopisto huomioisi tämän omassa päätöksenteossaan, eikä ohittaisi opiskelijoiden näkemyksiä ja asiantuntemusta. Lähes aina yliopistomme ottaa opiskelijat mukaan kaikilla päätöksenteon tasoilla, mutta tästä lauseesta pitäisi voida muuttaa alku. Lähes aina ei riitä. Yliopiston tulee ottaa opiskelijat huomioon aina, kun yhteisistä asioista päätetään. Ylioppilaskunta pyrkii aktiivisesti tuomaan esiin opiskelijoiden näkemyksen päätöksenteossa. Tätä resurssia yliopiston ei tule unohtaa, koska melkein kaikkialla muualla, kun yliopistomaailmassa juuri nuorison passiivisuus johtaa siihen, ettei nuorten näkökulma tule esille päätöksiä tehtäessä. Tietysti periaatteessa saa syyttää itseään. Mutta ei nuorisoa kovinkaan voimakkain keinoin edes yritetä saada mukaan päättämään yhteisistä asioista. Uskon sen olevan menetys meille kaikille!
Valtiovalta on usein kohdellut opiskelijoita huonosti, mutta nyt tuntuu, ettei edes elinkeinoelämää oteta aina huomioon päätöksiä tehtäessä. Tähän näkemykseen voi päätyä, kun opetusministeriö on lisännyt, ja suunnittelee edelleen lisäävänsä, tekniikan tutkinnonanto-oikeutta yhä uusiin yliopistoihin. Meitä ei tarvitse kouluttaa jatkuvasti lisää ja lisää, koska koulutusta vastaavaa työtä ei pian enää riitä meille kaikille. Yksiköiden lisääntyessä koulutuksen riittävän korkea taso on myös vaikea taata. Erityisesti tekniikan alalla tarpeeksi suuri yksikkökoko on tärkeää, jotta esimerkiksi laboratorio-olosuhteet pysyisivät riittävän hyvinä. On toki ymmärrettävää, että Suomi pyrkii korkealla osaamistasolla turvaamaan kilpailukykymme. Meidän tulee silti nähdä se totuus, ettei yhdestä ikäluokasta löydy yliopistoon soveltuvia ihmisiä rajattomasti. Monipuolista koulutusta aina ammattikoulusta yliopistoon tulee arvostaa. Onneksi Lappeenranta ei sentään ole pyrkinyt ehdoin tahdoin ottamaan sisään opiskelijoita, jotka eivät todennäköisesti koskaan valmistuisi tai edes täyttäisi sitä vaatimustasoa, jota opiskelu yliopistossamme vaatii.
Ongelmia yhteiskunnassamme on paljon ja tuskin kenelläkään meistä on sitä ainoaa ja oikeaa näkemystä, mutta toivoisin kaikkien päättävien tahojen sekä yliopistossa että valtionhallinnossa ottavan oikeasti huomioon opiskelijoiden mielipiteet heitä koskevissa asioissa. On resurssien haaskausta vain pyytää lausuntoja ja mielipiteitä, jos niitä huomioidaan ainoastaan silloin kun ne sopivat asioista päättäville tahoille. Nykyinen suuntaus tuoda pakottavia rajoja yliopistoon vähentää täten opiskelijoiden valinnanvaraa oman elämänsä suunnittelussa. Se ei ainakaan lisää yhteiskunnallista näkemystä ja luovuutta nykyisen opiskelijasukupolven osalta. Tulevaisuus näyttää vielä pahemmalta. Pelkillä kylmillä arvoilla ja tehokkuudella emme ylläpidä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kävi rajauksissa, opintotuessa tai missä tahansa opiskelijoita koskevassa päätöksenteossa miten tahansa, toivoisin tulevaisuudessa aitoa keskustelua asioista. Puheeni tarkoitus on muistuttaa, että kun yhteisiä asioita hoidetaan, niin hoidetaan ne yhdessä. Kukaan meistä ei varmasti koskaan ole absoluuttisen oikeassa, enkä usko kenenkään edes kuvittelevan niin.
Lappeenrannassa yhteishenki on hyvä ja toivoisin Skinnarilan hengen pysyvän voimissaan myös alkavan lukuvuoden. Olisi toivottavaa, että Skinnarilan henki vierailisi välillä opetusministeriössäkin.
Haluan toivottaa yliopistoväellemme menestyksekästä ja tuloksellista lukuvuotta 2004-2005 itseni sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan puolesta.
|
| |
| Hans Thim |
|
|